Siiri kysyi edellisen lastun yhteydessä, että "(...) oletteko ajatelleet myös keräillä uusia Pikkaraisia kokoelmaanne, vai ainoastaan etsiä vanhoja ja setviä hahmojen historiaa? Ajattelitteko etsiä esimerkiksi pienimpien karhujen kokoisia (ja harvinaisia!) gorillavauvoja tai juuri jotain Suomen ulkopuolella myytyjä eläinlajeja kuten lapsena havittelemianne lampaita?". Koska kysymys ansaitsee pidemmän vastauksen, päätin kirjoittaa aiheesta lastun.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Sen jälkeen, kun kaivoin pikkaraiset pois kellarista ja perustin tämän blogin, olen monta kertaa miettinyt, mitä aion tehdä jatkossa – uusien pikkaraisten hankkimisen tai hankkimattomuuden suhteen siis. En voi sanoa, että olisin vielä tehnyt mitään pitäviä päätöksiä suuntaan tai toiseen.

 

Pikkaraiset eivät ole koskaan ollut minulle keräilykohde siinä mielessä kuin vaikkapa postimerkit tai pullonkorkit monelle muulle. Tietysti lapsena ja nuorena toivoin saavani käsiini mahdollisimman monenlaisia pikkaraisia (ja mahdollisimman paljon, halusinhan olla henkilö, jolla on pikkaraisia enemmän kuin kenelläkään muulla maailmassa ;), mutta tärkeintä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut itse keräily.

 

Jokainen ostettu (tai muulla tavoin saatu) pikkarainen joutui huolellisen tutkiskelun alaiseksi. Nimen keksiminen oli ensimmäinen tehtävä eikä useinkaan kovin helppo sellainen. Myös muiden taustojen piti olla kunnossa. Pikkaraisen persoonaa lähdin selvittämään kasvojen ilmeen (vaikka muotilla tehtyjä ovatkin, pikkaraiset eivät siltikään ole identtisiä) perusteella. Vaatteet vaihtamalla ja mahdollisesti tekemällä langasta hiukset saattoi hahmosta saada persoonallisemman oloisen. Hankintaprosessi siis huipentui siihen, että paketista kaivetusta nimettömästä lelusta muotoutui "elävä" henkilö. Tietysti taustat ja luonne hioutuivat lopulliseen muotoonsa vasta leikkiessä.

 

On todella masentavaa huomata, että nykyään muistan lähinnä vain vanhimpien pikkaraisteni taustat – enkä niitäkään kunnolla. Loppuvaiheessa tuli uusia pikkaraisia ostettua niin paljon, että olisikin liki ihmeellistä, jos nämä kaikki olisivat jääneet elävästi mieleen. Myös pikkaraisten "häätö" kellariin tapahtui verrattaen nopeasti, sillä muutin yhteen silloisen poikaystäväni kanssa vain kuukauden seurustelun jälkeen. Sen jälkeen en ole pikkaraisia ostanut yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Kerran ovikello soi, ja oven takana seisoi nuori, ulkomaalainen mies. Hän myi pikkaraisia (ei siis oikeita, mutta vastaavia) rahoittaakseen opintojaan Suomessa. Koska joukossa oli myös tiikereitä, päätin ostaa yhden. Aikaisemmassa postauksessa mainitsemani Lahja sai näin viimein tilaisuuden vaihtaa klaania: virtahepo naamioitui tiikeriksi ja alkoi kutsua itseään nimellä Yola.

 

Kellariepisodin jälkeen ajattelin pikkaraisia melko paljonkin, mutta lopulta annoin asian unohtua. En halunnut aiheuttaa riitoja, joten oli helpompaa olla hiljaa.

 

Viime elokuussa (?) olin erään ystävättäreni kanssa kirpputorilla ja näin yllättäen eräässä pöydässä myynnissä muutamia pikkaraisia (muun muassa susia). Kuten olen kertonutkin, olen pitänyt lapsuuteni lelut hyvin salassa, joten ystävälläni ei ollut mitään tietoa kokoelmastani. En ostanut noita pikkaraisia, vaikka minun olisi todella tehnyt mieli. Asiasta tuli kurja olo pitkäksi aikaa. Lisäksi se sai minut pohtimaan, miten ikinä uskallan kertoa miesystävälleni pikkaraisistani. Onneksi kerroin pian tämän jälkeen, ja hän suhtautui niihin paljon myönteisemmin kuin olisin ikimaailmassa osannut haaveillakaan.

 

Jos nyt vastaan tulisi myynnissä olevia pikkaraisia, olisin pulmallisessa tilanteessa – etenkin, jos kyseessä olisivat sellaiset pikkaraiset, jollaisia minulla ei vielä ole. Luulenpa, että saattaisin langeta. En voisi kuitenkaan suhtautua näihin pikkaraisiin samalla tavalla kuin vanhoihini, koska osaltani – niin surullista kuin se onkaan myöntää – on pikkaraismaailma kuollut jo kauan sitten.

 

Uusien pikkaraisten keräileminen voisi olla mahdollista vain, jos se olisi luonteeltaan samanlaista kuin postimerkkien keräily.