Kertomuksen ensimmäinen osa löytyy täältä ja toinen täältä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tarinan henkilöt

Hunajapeltosen perhe (karhuja):

Aleksis (isoisä, Sirpan isä)

Sirpa (Sebastianin vaimo)

Sebastian (Sirpan mies)

Teresa (Sirpan ja Sebastianin vanhin tytär)

Kristel (Sirpan ja Sebastianin toiseksi vanhin tytär)

Lucy (Sirpan ja Sebastianin keskimmäinen tytär)

Patricia (Sirpan ja Sebastianin toiseksi nuorin tytär)

Aradia (Sirpan ja Sebastianin nuorin tytär)

Sarja (Kristelin tytär)

 

PICNIC (osa 3/3)

 

Teresa juoksi lujempaa kuin milloinkaan aikaisemmin. Hän juoksi lujempaa kuin oli koskaan nähnyt kenenkään juoksevan. Kuitenkin hän saavutti taloa liian hitaasti. Hänen sydämensä jyskytti nopeasti ja kauhuissaan. Teresa pelkäsi kamalasti, hän pelkäsi isoisän kuolemaa, hän pelkäsi, että siskot tekisivät jotain typeryyksissään, hän pelkäsi että kaatusi ja hän pelkäsi ettei Arto, lääkäri, olisikaan tänään tavoitettavissa. Aina välillä Teresa meinasi kupsahtaa kumoon, mutta tahdon voimalla hän sai itsensä pysymään pystyssä.

 

Lucy itki ja nyyhkytti. Hän roikkui isoisänsä kaulassa, kunnes isä tuli irroittamaan hänet kuolevasta. Kun Lucy viimeinkin huomasi muutakin kuin Aleksiksen, hän oivalsi kuinka Aradia oli kasvamassa. Lucy tunsi itsensä kamalaksi, pahanonnenkarhuksi. Hän kuvitteli, että isoisän sydänkohtaus oli hänen syytään. Häntä riipi tieto siitä kuinka ukki tulisi kuolemaan hänen syntymäpäivänään. Hän oli sataprosenttisen varma siitä että ukki kuolisi, hän oli nähnyt sen ukin silmistä.

 

Sirpa huohotti hysteerisenä. Hänen kätensä tärisivät holtittomasti ja juuri kun hän oli kiljaisemassa, että Aleksiksen sielun pelastukseksi heidän täytyisi rukoilla, pyörtyi hän. Kukaan ei huomannut Sirpan pyörtymistä. Kaikkein vähiten Lucy joka oli myöskin alkanut vähitellen oivaltaa, että hänkin tulisi kasvamaan tänä sekopäisenä torstaina. Kolmaskymmenes päivä kahdettakymmenettäviidettä vuonna kuusisataakuusikymmentäviisi jäisi ikiajoiksi Lucyn mieleen.

 

Patricia nojautui vanhimpaan siskoonsa ja huokaisi. Isoisä oli juuri lausunut viimeiset sanansa ja luhistunut likaisten astioiden keskelle. Kyyneleet vierivät pitkin tytön poskia ja hän rutisti Kristeliä niin lujasti, että tämä meinasi vahingossa pudottaa Sarjan sylistään.

 

Arto ei saanut mitään selvää Teresan soperruksesta. Ilme oli kuitenkin niin paljonpuhuva, että lääkärin oli helppoa päätellä että jotain vakavaa oli tapahtunut, ja hän arveli että se vakava on tapahtunut Aleksikselle, joka sentään oli yksi Njomirnin vanhimpia pikkaraisia. Nopeasti sammakko tarttui lääkärinlaukkuunsa ja kiiruhti Teresan kanssa suuntaan johon Teresa häntä opasti. Heidän perässään kipitti lauma uteliaita lapsia.

 

Sebastian asetti Aradian ruoholle jolla tämä hoippuen ja Sarjan kärreihin tarttuen kykeni seisomaan. Samalla tyttö otti ensimmäisiä askeliaan joita ei tosin kukaan huomannut. Sebastian oli kumartunut ruumiin ylle kokeilemaan pulssia. Mitään sykettä ei kaulavaltimolta kuitenkaan löytynyt, ja kaikki jotka näkivät Sebastianin ilmeen purskahtivat itkuun, elleivät jo valmiiksi itkeneet. Patricia oli käpertynyt sikiöasentoon nurmelle ja itki ääneen.

 

Kun Arto ja Teresa saapuivat kahdeksan puun katveeseen, picnic-paikkaan, odotti heitä siellä sydäntäriipivän murheellinen näky. Aleksis, tai tämän ruumis, oli raahattu hieman sivummalle; ei ollut kunnioittavaa säilyttää kuollutta likaisten astioiden keskellä. Lucy oli kyykistynyt puoliksi kasvaneena, omituisen näköisenä, ukkinsa pään puoleen ja silitteli hellästi sormillaan tämän tuuheita kulmakarvoja. Lucyn silmät olivat märät, samoin kuin hänen poskensakin. Sekä koltun etumus.

 

Sebastian piteli pyörtynyttä vaimoaan sylissään ja koetti virvoittaa tätä hajuvedellä jonka Kristel oli hänelle lainannut. Kristel itse seisoi synkkänä Sarja sylissään erään puun varjossa ja katseli tyhjyyteen huomaamatta, että Aradia oli kävellyt tiehensä opittuaan tuon uuden kätevän taidon.

 

Patricia kyyhötti edelleen ruohikolla sikiöasennossaan, mutta nyt hän oli täysin hiljaa. Niin hiljaa että olisi voinut luulla hänen nukkuvan.