Jatkokertomus jäi viimeksi jännittävään kohtaan, ja jatkoa seuraa nyt lopultakin. Kirjoitusvirheisiin, etenkin pilkkujen eriskummalliseen käyttöön, puuttuminen kävi mielessä monta kertaa. Jätin kuitenkin tekstin alkuperäiseen asuunsa.

 

Hiihtoloman ensimmäinen osa löytyy täältä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Hiihtoloma – uusimman version alku. Osa 2.

 

- Lili, Lili, kuiskasi Susa Lilin korvaan:

- Muistatkos, että niillä on yövieras, Jorma, se nössö, Heikin kavereita.

Lilja nyökytteli innokkaasti muistamisen merkiksi. Hän ja Susa katsoivat poikia ja purskahtivat hiljaiseen kikatukseen.

- Jopas on somia, jos otettaisiin kuva, kihersi Lili.

Pete tuntui taistelevan peittonsa kanssa, Jorma oli pudonnut patjaltaan ja kuorsasi äänekkäästi, mutta Heikki oli suloisin, hän nukkui sormi suussa.

Susa virnuili:

- Oijoi, how cute! Ostetaan Heikille kymmenvuotis lahjaksi tutti, vaaleanpunainen ikioma tutti.

Hetken aikaa pilkattuaan velikultiaan ja näiden kaveripiiriä asettui Susa siskonpedin reunamille ja otti pääasialliseksi uhrikseen Petskupoloisen.

- Tulta! karjaisi Susanna niin hiljaa kuin vain pystyi, siten että sitä saattoi väittää karjaisuksi. Sitten alkoi vesi kastella niin poikia kuin näiden pieluksiakin.

- Aaa aaa aagh, parkui Pete, antaen Susalle mahdollisuuden täyttää tämän suun vedellä.

Kaksi muutakin poikaa alkoi tajuta, ettei kaikki ollut niinkuin piti:

- Mi-TÄH?

- Ei mitään vakavaa, nauroi Susa antaen vielä viimeiset suihkaukset itsekullekkin, ennen paikalta liukenemistaan, siskonsa kanssa.

Lili sekä Susa pinkoivat pakoon, minkä naurultaan pystyivät.

- Piilota spruittis johonkin! Ihan mihin tahansa, kunhan sitä ei löydetä ikinä, Susa kuiski sisarellensa.

Viekkaana tyttönä Lili asetti pullon roskakoriin, kaikkien roskien alle. Kummatkin säntäsivät vuoteisiinsa ja olivat nukkuvinaan.

 

Mutta, Petsku, Heikki sekä heidän yövieraansa Jorma hautoivat kostoa, tämän joukkion mielestä kastelu ei ollut hyvä pila.

- Minä tiedän mitä tehdään, virnisti Jorma niin, että aikoinaan irronneen maitohampaan kolo vain vilkkui:

- Katsokaas.... sipinääsipipipipopo... kjähkjäh.

Poikakolmio nousi maireina hymyten ylös hiukan kosteilta patjoiltaan ja marssi peräkukkoa kylpyhuoneeseen, siellä he kastelivat itsensä ja toisensa litimäriksi ja Heikki puhkesi epätoiveikkaaseen tekoitkuun. Märkinä ja vettätippuvina laahusti kolonna Petrin ja Heikin vanhempain makuuhuoneeseen.

 

Pojat parkuivat ja ulisivat niin lujaa, että Ruusu ja Kauko olivat hereillä jo ennenkuin ulisijat pääsivät määränpäähänsä, eli heidän luokseen. Heikki nyyhki ja kyynelet valuivat pitkin hänen kapeita poskiaan:

- Äi.. äiti.. snif. Tytöt.. ne.. tuli.. jaja.. ja...

- Kasteli meidät, jatkoi Petsku ja haroi märkiä hiuksia silmiltään.

Jorma pusersi pyjaman paidastaan nyrkillä vettä lattialle.

 

Ruusu tuijotti kauhistuneena joukkiota ja kääntyi sitten miehensä puoleen:

- Käyn sanomassa jotain niille riiviöille. Tee sinä aamiaista poikaparoille.

Ruusu otti aamutakkinsa yöpöydältään ja vetäisi sen yllensä, sitten hän nousi ylös ja käveli pojat kannoillaan Lilin ja Susan ovelle.

 

 

... jatkuu ...