Kuten olen jo aikaisemmin maininnut, kuuluu kokoelmiini yli 300 pikkaraista. Jos oikein muistan, myös Virpillä ja Nealla on molemmilla yli 200 pikkaraista. Koska pyrimme aina siihen, että kahta samannimistä hahmoa ei olisi, oli uusien pikkaraisten nimeäminen koko ajan hankalampaa ja hankalampaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Vanhimmilla pikkaraisilla nimet ovat useimmiten melko tylsiä (joku muu tietysti voi olla tästä toista mieltä). Tyypillisiä suomalaisia nimiä suoraan kalenterin nimipäiväluettelosta. Näiden joukossa on myös itselle syystä tai toisesta merkityksellisiä nimiä. Kaksi pikkaraista nimesin kauan sitten poismuuttaneiden lapsuudenystävieni Terhin ja Jonnan mukaan, kun taas veljeni lemmikkihiireen liittyvänä lieveilmiönä sai yksi hiiripoika nimen Sami. Tiikerinainen Ennin nimi tuli Hakaniemen hallin toisessa kerroksessa työskentelevän myyjättären mukaan: ostimme suurimman osan pikkaraisisistamme häneltä, ja saimme tietysti kanta-asiakasalennusta. Liikkeen nimen olen ehtinyt jo valitettavasti unohtaa.

 

Kirjat, elokuvat ja muut vastaavat antoivat vaikutteita, jotka näkyvät selvästi nimistössä. Koiratyttö Sunneva on saanut nimensä Kaari Utrion Sunneva jaarlintyttären mukaan (myöhemmin Margit Sandemon Jääkansan tarina -sarjaa lukiessani pohdin voisiko nimen muuttaa Sunnivaksi), hiirityttö Angelique taas Sergeanne Golonin Angelika-kirjasarjan päähenkilön mukaan (pöyristyin siitä, että kirjan kääntäjä oli suomentanut päähenkilön nimen), ja Richard Adamsin Ruohometsän kansassa seikkailevan Viikka-kanin mukaan nimesin yhden kettupojan. Pikkuvelipuolillani oli käytössään Sega ja he huvittelivat pelaamalla usein Sonic the Hedgehog -peliä. Koska peli oli mielestäni hauska, sai sen mukaan yksi lintulapsi nimekseen Sonic.

 

Tiettyjä teemojakin on nimistössä havaittavissa. Siilipoika tunnettiin nimellä Piikki, rottapoika nimellä Rotta ja pandatyttö nimellä Panda. Leopardityttö Kieloa kutsuttiin Kissaksi. Ankkapojalle sopi hyvin nimeksi Atte, ja Virpi nimesi sammakkopoikansa Sakuksi. Lisäksi monissa perheissä lasten nimet alkoivat samalla kirjaimella. Esimerkkinä norsuperhe, josta löytyvät lapset Hannele, Hanni, Hanne, Hans ja Harri, mutta toisaalta perheen pienimmäiset Noora ja Nippe.

 

Teini-iässä innostuin keksimään nimiä itse. Minja, Tinia, Jasna, Panja, Penta ja Vesli edustavat kaikki tätä sarjaa. Erityisen tykästynyt olen Minja-nimeen, josta myöhemmin selvisi, että sehän on ihan oikeakin nimi. Kauniit tai nimenkuuloiset sanat sopivat myös nimiksi, esimerkkinä Solina, Loru, Sarja, Sokeri, Virvatuli ja Mesi.

 

Suomalaisessa tavassa nimetä lapsia on huomattu, että erikoisia, harvinaisia ja kokeilullisia nimiä annetaan paljon helpommin tyttölapsille. Pojat saavat perinteikkäämmät nimet. Tämä ilmiö näkyy hyvin myös tavassa, jolla olen pikkaraisiani nimennyt. Tyttö- ja naispikkaraisten nimien keksiminen ollut minulle aina helpompaa. Poikien nimien suhteen muistan monta epätoivoista hetkeä, jolloin olen tarttunut kalenterin nimipäiväluetteloon ja koettanut päättää mikä vapaista nimistä olisi vähiten tylsä.